torstai 13. heinäkuuta 2017

Aarteita nurkissa

Ensin pientä pohjustusta aiheeseen;

Olen ollut liittyneenä Pääkalloilua ja kalmankauneutta ryhmään lokakuusta 2016. Monesti ihastelin miten ihmiset olivat koristelleet kotiaan erilaisilla kalloilla ja jopa säilötyillä, kokonaisilla eläimillä. En muista mistä kiinnostus tuohon ryhmään lähti, mutta muistan sen hetken kun näin sen suositelluissa ryhmissä ja huomasin tuttavani kuuluvan ko. ryhmään. Muutama sekunti myöhemmin olin jo klikannut liity ryhmään -nappulaa. Moni voisi ajatella että hyi yök, miten kukaan voisi laittaa aitoja eläinten kalloja tai vaikkapa nesteessä lilluvia, kokonaisia hiiriä tai vaikkapa käärmeitä asuntoonsa. Toinen, mitä moni varmasti miettii; Onko se laillista?

Kallojen ja eläinten omistaminen on täysin laillista, tietyissä määrin. Ryhmästä löytyy ohjeita ja vinkkejä siihen mikä on laillista ja mikä ei, lisäksi monet käyttäjät ohjeistavat toisiaan siitä, milloin on esimerkiksi laillista ottaa kuolleena löytynyt lintu talteen. Ryhmässä on myös tiukennettu sääntöjä laillisuuksien osalta, mikä on ainakin omasta mielestäni pelkästään hyvä asia. Se, että noudattaako joku yksittäinen henkilö lakia tai muiden ohjeita, on sitten taas henkilön omasta moraalista kiinni, mutta itse ryhmä ei laittomuuksiin kannata missään määrin.

Jossain vaiheessa ryhmään liitettiin myös sisarryhmä, jossa jäsenet voivat myydä ylimääräisiä kallojaan. Onpa tuossa myyntiryhmässä joskus luovutettu myös hevosen päitä ja kuolleina syntyneitä kissanpentuja. Itse olen lähinnä kiinnittänyt huomioni aina jo valmiiksi puhdistettuihin kalloihin, mutta kyllä sieltä kerran silmään pisti myös lasipurkissa ollut pieni hai (koska vesi on elementtinä rakkaus ♥). Vaikka jäsenenä olinkin tosiaan ollut jo yli puoli vuotta, vasta tämän vuoden toukokuussa ostin ensimmäiset kalloni, jotka ovat nyt ne tärkeimmät aarteeni.


Nämä pienet, oman käsitykseni mukaan metsäkauriin sarvet, sain varsinaisen ostokseni kaupanpäällisiksi. Itse luu tuntuu melko hauraalta, ainakin keskeltä, kun raukkaparka uhkaa mennä kahtia. En paljoa liikuttele näitä sen vuoksi ja tänään olikin ensimmäinen kerta kun paikoilleen laittamisen jälkeen niitä siirsin. Jossain vaiheessa pohdin taustalevyn tekemistä, jotta saisin nämä seinälle, mutta toistaiseksi ne killuvat lastulevyjen päällä tietokonepöydän takana, seinää vasten nojaten.



Näillä hirvensarvilla on kokoa ja näköä. Nämä olivat "kakkossyy" miksi rahaa halusin kalloihin tuhlata. Hirvi on aina eläimenä ollut itselle tärkeä. Siitä tulee mieleen lapsuus ja koti, kun hirvet kesäisin harva se päivä olivat syömässä kauraa pellolla. Sittemmin hirvet ovat vaihtaneet maisemia ja tilalle ovat tulleet peurat, mutta hirvi on silti itselle se ykköseläin Suomen luonnosta. Ja onhan hirvi komea ja toisaalta pelottavakin otus suurine sarvineen ja ison kokonsa vuoksi. Painoa näillä sarvilla on n. 5 kiloa (oli pieniä hankaluuksia punnita normaalilla henkilövaa'alla) ja leveyttä n. metrin verran. Pari ihmistä ovat kysyneet että laitanko nämä seinälle ja vastaus on en. Nämä ovat tarpeeksi näyttävät kirjahyllyn päällä, enkä toisaalta halua ottaa sitä riskiä että sarvet irtoaisivat taustalevystä ja rojahtaisivat lattialle. Sitten omasta mielestäni se tärkein kallo..



Nimittäin naarashirven kallo. Kuten jo mainitsinkin, hirvi on itselle tärkeä eläin ja tämä on kyllä sellainen kruununjalokivi itselle, etten usko olevani oikein mistään kallosta yhtä innoissani. Tämän kallon kuvaamiselle on monia ideoita, toteutuspuoli on vain vielä aukkoja täynnä, joten katsotaan milloin niitä saa toteuteltua. Kallo ei loppujen lopuksi paina paljon, vaikka pituutta sillä on reilu puoli metriä. Kun ensimmäisen kerran sain kallon käsiini tajusin miten iso eläin hirvi oikeasti on. Koko tuntuisi varmasti paljon suuremmalta, jos alaleuan luut olisivat mukana.

Mutta tällaisia aarteita löytyy täältä. Mikä on teidän tärkein aarre?

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Muutoksia

Eipäs ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan ja tässä välissä tapahtunut yhtä jos toista. Aloitetaan koulusta.

Keskeytin tarjoilijaopinnot sekä omasta päätöksestä, että koulun henkilökunnan ja psykologin päätöksestä. Ensin olin parisen kuukautta sairaslomalla syöden masennuslääkettä, mutta masennuslääkitys pahensikin oireita joten se sitten lopetettiin (lääkitys siis pahensi oireita ensimmäisen kuukauden loppuvaiheessa, kun sen ei pitäisi sitä enää tehdä). Opinnot eivät edenneet, enkä kokenut olevani mitenkään kykenevä jatkamaan niitä, vaikka itse ala olikin itselleni täydellisin mahdollinen. Mutta sinne tosiaan takaisin, jahka pääkoppa on kunnossa ja asuntoasiat selvillä.


Muutin tosiaan Tampereelta pois, takaisin äidin luokse. Kuulostaa epäonnistumiselta ja sitä se minulle onkin, mutta tämä oli se kaikkein fiksuin vaihtoehto. Saan asua maalla ja ainakin heinäkuun loppuun asti olen "tekemättä mitään". Parin kuukauden paussi kaikesta sitä pakkostressistä, että pitäisi hakea kouluun, pitäisi hakea töihin, pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä, on se asia mitä oon viis vuotta itkenyt. Ja nyt kun ensimmäinen kuukausi alkaa olemaan ohi, alan vasta pääsemään pääni kanssa siihen pisteeseen että voin aloittaa sen parantamisen. Joten katsotaan mitä se pääkoppa sanoo kuukauden päästä, kun pitäisi alkaa hoitamaan asioita. Okei asioiden hoitaminen alkaa jo heinäkuun lopulla, mutta silti.

Maalla asuminen oli ehkä parasta mitä mulle tähän hetkeen saatto tapahtua. Oon saanu aikaa tehdä DIY juttuja mistä tykkään, aikaa valokuvata, piirtää, laulaa.. Oon kyllä pelannutkin tietokoneella paljon, mutta tehnyt myös asioita mitä halusinkin. Mononukleoosin loppuvaiheilla päätin että jahka paranen, niin käyn enemmän kävelemässä, valokuvaan, piirrän.. Kaikkea sitä mitä oon nyt tehnytkin. Tiedän että näin ei voi aina olla, mutta just nyt tää on täydellistä.


Esimerkiksi yllä olevista vasemmalla on kolme perus majoneesipurkkia, jotka mustan sprayn kanssa soveltuvat hyvin miun kynätelineiksi. Oikealla taasen valkoinen keittiöpurnukka, johon tuli laitettua yleisliimalla pentagrammi, sitten sprayta päälle. Täytyy tehdä jostain DIY jutuista omaa postausta kyllä, sen verran paljon näitä tulee tehtyä. Mutta tässä näin yleisesti ottaen miten täällä päässä asiat menee, nyt fiksailemaan blogin ulkoasu kuntoon uutta nousua varten. Seuraavassa postauksessa puhutaan vähän mun aarteista.. (: