sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Iso kiitos!

Voiton puolella sairaudesta, mutta ei vielä aivan terve. Lääkäri määräsi viikonlopun "täyslepoa" koska maksa-arvot huitelevat ties missä, mutta uhmasin tätä päätöstä eilen hakemalla uuden puhelimen ja käymällä katsomassa paikallisessa Tappara - Kalpa ottelun. Harmi vain, ettei viimeksi mainittu voittanut matsia.

Mutta tämä postaus koskee tuota puhelinta ja tapaa millä sain sen.


Olen jotenkin ajatellut aina, että kukaan ei luovu mistään kalliista ilmaiseksi, ei vaikka tilanne olisi mikä. Olin kuitenkin väärässä. Aiemman puhelimeni, Samsung Galaxy S3:n kanssa on tullut taisteltua melko pitkään siitä, pysyykö siinä virta ja pysyykö se päällä, vaikka siinä olisi sitä virtaa. Kun näyttö alkoi toissailtana väreilemään samaan tapaan kuin sitä aiemmassa puhelimessa ennen sen hajoamista, totesin että nyt on aika laittaa some riehumaan ja pyytää ihmisiltä edes jotain kämäistä puhelinta.

Asetin ainoiksi kriteereiksi sen, että microsim mahtuu puhelimeen ja puhelimessa pysyy virta. Eli toisinsanoen, kaikki aataminaikaisetkin, joissa olisi microsimille sopiva kolonen, olivat vastaanottolistalla. Facebookista löytyi sitten sopiva ryhmä, sellainen kuin Tampereen alle 5€:n kirppis. Olin melko varma että saan sieltä juurikin sellaisen, jolla juuri ja juuri ehkä pääsisi netissä käymään, mutta pääpointti itselle oli saada yksinkertaisesti edes jonkinlainen puhelin siihen asti, että saisin itse jostain rahaa ja voisin käydä ostamassa sellaisen kuin haluan (eli kriteerit nousisivat siihen, että edes sen kokoinen näyttö kuin tuossa Samsungissa ja että siinä toimii instagram).


Lopetin ilmoitukseni lauseeseen; "Rahaa ei ole, mutta ison kiitoksen ja halauksen voin antaa!"

En olisi koskaan aavistanut, että minulle tarjotaan heti ensimmäiseksi Huawein Honor 6 puhelinta. En ikinä. Täysin toimiva, näyttö ehjä, takakannessa vain muutamia käyttönaarmuja. Tuntui kuin joku olisi lyönyt suurella uunihalolla päähän; Onko oikeasti tällaisia ihmisiä vielä olemassa? Vielä suurempi onni oli se, että sain haettua puhelimen vielä eilisen aikana. Enkä voi oikeasti sanoin kuvailla sitä, miten onnellinen olen tästä, sillä nyt minun ei tarvitse rahaa saadessa käydä ostamassa uutta puhelinta, vaan pääsen vaikka maksamaan laskuja sillä summalla tai hommaamaan vähän enemmän ruokaa kaappiin.

Olen sanaton. Olen kiitollinen.

Paljon tuossa puhelimessa on miulle opeteltavaa, mutta se ei haittaa, sillä kuten jo sanoin, en olisi uskonut tällaista saavani. Kiitos siis nimeltä mainitsemattomalle naisihmiselle, todellakin pelastit miut! ♥ Mutta nyt istahdan takaisin parvekkeelle kahvini kera suunnittelemaan nettisivuja uudelleen, jotta saadaan sinne kaikki mitä on suunniteltu. Halusin vain jakaa tämän kiitollisuuteni ja antaa muillekin uskoa siihen, että ihania ihmisiä on vielä olemassa! ♥


perjantai 14. huhtikuuta 2017

Hehkulamppuja?!

Eipäs ole tullut hetkeen taas kirjoitettua. Tai no viikkoon, mutta se on tuntunut todella pitkältä viikolta.

Viime perjantaina kävin Cinemadrome 14 tapahtumassa katsomassa Anthropophagous elokuvan ja sen jälkeen vielä Ruasteen keikalle. Ilta oli muutoin todella onnistunut, mutta jo ennen elokuvaa alkoi päänsärky. Ajattelin sen menevän ohi, mutta keikan jälkeen se vain yltyi ja karaokessa huomasin myös kurkussa olevan jotain vikaa. Seuraavana päivänä olikin sitten jo kuumetta ja sunnuntaina kurkku jo tajuttoman kipeä ja kuume lähellä 38. Maanantai-iltana kurkkasin kurkkuuni ja boom. Te joilla on ollut peitteitä nielussa, tiedätte miten ällöttävältä se näyttää. Kuume on pyörinyt 37.5-38.5 välillä aika lahjakkaasti, mutta nyt särkylääkkeiden kanssa se on pysynyt hieman aisoissa. Angiinaa tämä ei ole, ainakin pikatesti ja viljely näyttivät negatiivista. Torstaina onkin sitten aika verikokeisiin, katsotaan mitä niistä selviää. Haju ja maku suussa on raastava ja aamuisin kurkku niin turvoksissa että hyvä kun henkeä saa. Mutta eiköhän se tästä, jos vaan lääkkeet riittävät. Ruokaa en saa suusta alas kuin pakottamalla, sillä kokoajan oksettaa. Yh.

Mutta asiasta kukkaruukkuun, tai lyhtyyn, jos näin voi sanoa.


Ostin jokin aika sitten lampun, jossa oli musta metallikehikko. Sen metallikehikon vuoksi koko lampun ostinkin. No kävipä sitten niin, että kaupan myyjä neuvoi minua ostamaan siihen sellaisen lampun, joka ei mahtunut kehikkoon, joten jätin lampun roikkumaan ilman mitään varjostinta. Viime yönä tuli idea laittaa vanha lyhty tuon lampun ympärille, siitä kun on lasit hajonneet reilu vuosi sitten. Tänään tartuin tuumasta toimeen ja vaikka edelleen nuo miun kiinnitykset ovatkin maailman kauneimmat, niin kyllä se ihan kivalle näyttää omaan silmään. Ehkä joku päivä jaksan tapella noiden johtojen kanssa lisää..



Tilasin myös jokin aika sitten eBaysta pari seinätarraa, joista vain toinen on toistaiseksi tullut perille. En ole aiemmin seinätarrojen kanssa pelleillyt ja vähän jännitin sen laittamista kun olen netistä näitä "kauhutarinoita" lukenut, mutta yllättävän helppoahan se olikin. Ehkä aavistuksen vinoon se jäi, mutta meh. Olen vähän tällainen "kunhan se näyttää kivalta omaan silmään" niin kaikki on sitten hyvin.. :D Kokoa tuolla tarralla on n. 70x60cm.

Tigerista löytyi myös kivat "hehkulamput" jotka toimivat normaaleilla AA-pattereilla. Valaisevat todella nätisti kun kämpässä ei ole muita valoja.Kun vaan jonkun fiksumman paikan niille keksisi, betoniseinään kun on hankala laitella ilman kiviporaa ja sen käytön osaamista reikiä.



perjantai 7. huhtikuuta 2017

Masentuneen päiväkirja: Part I

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, aion julkaista vähän syvempää ja ehkä jollain tapaa ahdistavaakin tekstiä. Vielä en aio julkaista videoita, joita olen kuvannut, enkä kaikkia tekstejä, sillä yritän pitää 1-2 kuukautta väliä siitä hetkestä, jolloin olen tekstit kirjoittanut tai videot kuvannut. Näin annan itselleni aikaa parantua ja aikaa käsitellä asioita, joista on tullut jauhettua.

Aloitetaan kirjoituksilla, jotka ovat aikaväliltä 27.11.2016 - 05.01.2017. Näissä ja tulevissa teksteissä esiintyvät nimet korvattu kirjaimin, jotka eivät liity ko. henkilöiden nimiin millään tavoin. Muutaman asian jätän myöskin julkaisematta julkisesti, koska kyseessä on hyvin, hyvin henkilökohtaiset asiat.

Alkuun yritin kirjoittaa joka päivä, mutta paskan valuessa niskaan kirjoittelu jäi. Olen näin jälkeenpäin huomannut myös, miten paljon ihmissuhdekohtaisia tekstit ovat. Ja tottahan se on, että jos itelle tärkeä/t ihmissuhteet menevät päin helvettiä, ei silloin mikään tunnu toimivalta ja hyvältä. Näkee hyvin, miten salakavalasti yksinäisyys on alkanut kalvamaan ja sen seurauksena sitten takertunut vain muutamaan ihmiseen lujasti kiinni.

Kaikki ne epätoivoset yritykset nähdä kavereita, ne inttämiset ja suuttumukset siitä kun on tuntunut että ketään ei kiinnosta.. Nää asiat on edelleen mulle ajankohtasia, sillä erotuksella etten mä enää jaksa pahemmin edes yrittää. Ja vaikka tää kaikki alamäki alkoikin jo reilusti ennen kuin aloin ylös mitään ajatuksia kirjoittaa, niin tästä se lähtee. Tarina siitä miten musta tuli yksinäinen ihmisraunio.


27.11.2016
Ikävä X:ää. Itkuinen olo. Paska fiilis heti kun äiti lähti, sitä ennen tosi hyvä olo. Myöskin itsevarma fiilis kun lähetin omasta mielestä piristävän/seksikkään kuvan X:lle ja se toimi. Itku melkein tuli myös kun mietin Vinkua. Koulu stressaa.

28.11.2016
Raha-asiat ja koulu stressaa, stressaa ja stressaa ja STRESSAA. Mikään ei onnistu.

29.11.2016
Mitäänsanomaton olo. Kaikki vaa ressaa. Haluisin X:ääkin auttaa mut se ei anna. Vitun menkatki.

02.12.2016
Mä en vaan oo tarpeeks. Tarpeeks mitään. Oon vaan paska ihmisraunio jolle kaikki jättää muoviroskat. Mä hukun niihin kun en saa niitä pois. Oon roskalehti jonka voi peruuttaa ja tilaa uudestaan, jotta voi taas peruuttaa. Mut saa unohtaa, mua saa kohdella huonosti. Mulle saa valehdella koska uskon kaiken. Mä teen kaikkeni muiden eteen ja kukaan ei tee mitään mun eteen. Mä oon arvoton.

03.12.2016
Kello on 07:30 ja tuntuu kuin sydän revittäis irti. Itkettää, mutten halua. Onnistuin taas sotkeen asiat X:n kans, ehkä pitäis lopettaa koko "suhde". Dana kusi mun kengät. Kaikki vituttaa.

05.12.2016
Tapeltiin X:n kanssa toissapäivänä. Se meinas taas et hälle riitti, mut sain sen jotenki ihmeen kaupal viä jaksaan. Eilen juteltiin normaalisti, jopa paremmin ko mitä pariin viime viikkoon. Mut tänään taas ei mitään. Nyt ahistaa tää olo. Kurkkuun sattuu, kieli on turvonnu, päätä särkee, väsyttää. Kamala olo henkisesti ja fyysisesti.

06.12.2016
Voihan itsenäisyyspäivä. Kurkku vieläki paskana. Huoh. X:stä vieläkää kuulunu mitää.. Kai mä oon liian idiootti ja rasittava sit. Ja mä vaan haluisin olla sen kans :(

15.12.2016
Paljo tapahtunu. [ei julkaistava osuus], mut mä hoidan sen myöhemmin. Anniskelupassikoe meni läpi! Just nyt asiat on ihan jees.

19.12.2016
X:stä ei oo kuulunu mitään viiteen päivään. Se ei oo vuorokauteen käyny ees facessa. Toivottavasti ei oo sattunu mitään..

20.12.2016
X oli käyny faces, joten kai se kunnos on. Päätin et jos se ei jouluun mennes edes lue mun viestei niin.. Sit se on siin. Jos lukee niin en tiedä.. Kolmas yö putkeen kun näin siitä unta. Ehkä pitäis kertoo se sille, ehkä ei.

05.01.2017
Kaikki on paskaa. Oon kai tehny jotain tosi pahaa kun ansaitsen X:ltä niin paskaa kohtelua. Kehu se mun hiuksia, mutta siihen se sit jäi. Ei olla nähty, ei puhuttu. UVnki mä vaan itkin ko oon niin yksin. Kavereita ei kiinnosta mitä mulle kuuluu vaikka yrittäisin puhuu. Ja sit mua syytetään puhumattomuudesta.