perjantai 7. huhtikuuta 2017

Masentuneen päiväkirja: Part I

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, aion julkaista vähän syvempää ja ehkä jollain tapaa ahdistavaakin tekstiä. Vielä en aio julkaista videoita, joita olen kuvannut, enkä kaikkia tekstejä, sillä yritän pitää 1-2 kuukautta väliä siitä hetkestä, jolloin olen tekstit kirjoittanut tai videot kuvannut. Näin annan itselleni aikaa parantua ja aikaa käsitellä asioita, joista on tullut jauhettua.

Aloitetaan kirjoituksilla, jotka ovat aikaväliltä 27.11.2016 - 05.01.2017. Näissä ja tulevissa teksteissä esiintyvät nimet korvattu kirjaimin, jotka eivät liity ko. henkilöiden nimiin millään tavoin. Muutaman asian jätän myöskin julkaisematta julkisesti, koska kyseessä on hyvin, hyvin henkilökohtaiset asiat.

Alkuun yritin kirjoittaa joka päivä, mutta paskan valuessa niskaan kirjoittelu jäi. Olen näin jälkeenpäin huomannut myös, miten paljon ihmissuhdekohtaisia tekstit ovat. Ja tottahan se on, että jos itelle tärkeä/t ihmissuhteet menevät päin helvettiä, ei silloin mikään tunnu toimivalta ja hyvältä. Näkee hyvin, miten salakavalasti yksinäisyys on alkanut kalvamaan ja sen seurauksena sitten takertunut vain muutamaan ihmiseen lujasti kiinni.

Kaikki ne epätoivoset yritykset nähdä kavereita, ne inttämiset ja suuttumukset siitä kun on tuntunut että ketään ei kiinnosta.. Nää asiat on edelleen mulle ajankohtasia, sillä erotuksella etten mä enää jaksa pahemmin edes yrittää. Ja vaikka tää kaikki alamäki alkoikin jo reilusti ennen kuin aloin ylös mitään ajatuksia kirjoittaa, niin tästä se lähtee. Tarina siitä miten musta tuli yksinäinen ihmisraunio.


27.11.2016
Ikävä X:ää. Itkuinen olo. Paska fiilis heti kun äiti lähti, sitä ennen tosi hyvä olo. Myöskin itsevarma fiilis kun lähetin omasta mielestä piristävän/seksikkään kuvan X:lle ja se toimi. Itku melkein tuli myös kun mietin Vinkua. Koulu stressaa.

28.11.2016
Raha-asiat ja koulu stressaa, stressaa ja stressaa ja STRESSAA. Mikään ei onnistu.

29.11.2016
Mitäänsanomaton olo. Kaikki vaa ressaa. Haluisin X:ääkin auttaa mut se ei anna. Vitun menkatki.

02.12.2016
Mä en vaan oo tarpeeks. Tarpeeks mitään. Oon vaan paska ihmisraunio jolle kaikki jättää muoviroskat. Mä hukun niihin kun en saa niitä pois. Oon roskalehti jonka voi peruuttaa ja tilaa uudestaan, jotta voi taas peruuttaa. Mut saa unohtaa, mua saa kohdella huonosti. Mulle saa valehdella koska uskon kaiken. Mä teen kaikkeni muiden eteen ja kukaan ei tee mitään mun eteen. Mä oon arvoton.

03.12.2016
Kello on 07:30 ja tuntuu kuin sydän revittäis irti. Itkettää, mutten halua. Onnistuin taas sotkeen asiat X:n kans, ehkä pitäis lopettaa koko "suhde". Dana kusi mun kengät. Kaikki vituttaa.

05.12.2016
Tapeltiin X:n kanssa toissapäivänä. Se meinas taas et hälle riitti, mut sain sen jotenki ihmeen kaupal viä jaksaan. Eilen juteltiin normaalisti, jopa paremmin ko mitä pariin viime viikkoon. Mut tänään taas ei mitään. Nyt ahistaa tää olo. Kurkkuun sattuu, kieli on turvonnu, päätä särkee, väsyttää. Kamala olo henkisesti ja fyysisesti.

06.12.2016
Voihan itsenäisyyspäivä. Kurkku vieläki paskana. Huoh. X:stä vieläkää kuulunu mitää.. Kai mä oon liian idiootti ja rasittava sit. Ja mä vaan haluisin olla sen kans :(

15.12.2016
Paljo tapahtunu. [ei julkaistava osuus], mut mä hoidan sen myöhemmin. Anniskelupassikoe meni läpi! Just nyt asiat on ihan jees.

19.12.2016
X:stä ei oo kuulunu mitään viiteen päivään. Se ei oo vuorokauteen käyny ees facessa. Toivottavasti ei oo sattunu mitään..

20.12.2016
X oli käyny faces, joten kai se kunnos on. Päätin et jos se ei jouluun mennes edes lue mun viestei niin.. Sit se on siin. Jos lukee niin en tiedä.. Kolmas yö putkeen kun näin siitä unta. Ehkä pitäis kertoo se sille, ehkä ei.

05.01.2017
Kaikki on paskaa. Oon kai tehny jotain tosi pahaa kun ansaitsen X:ltä niin paskaa kohtelua. Kehu se mun hiuksia, mutta siihen se sit jäi. Ei olla nähty, ei puhuttu. UVnki mä vaan itkin ko oon niin yksin. Kavereita ei kiinnosta mitä mulle kuuluu vaikka yrittäisin puhuu. Ja sit mua syytetään puhumattomuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti